Liikkuminen Iso-Britanniassa

 

Henkilöautolla, pakettiautolla ja taksilla liikkuminen ovat Iso-Britannian ylivoimaisesti suosituimpia matkustustapoja 85 prosentin osuudella koko maan väestöstä. Valtaosa briteistä taittaa matkansa omalla autolla, ja arviolta 75 prosenttia brittitalouksista omistaa ainakin yhden auton ja käyttää sitä säännöllisesti. Moottoripyöräily on kuitenkin myös suosittua sekä säännöllisenä liikkumistapana että vapaa-ajan harrastuksena, ja maassa onkin arviolta yli miljoona aktiivista moottoripyöräilijää. Iso-Britanniassa saa ajaa mopoa provisionaalikortilla 16-vuotiaana, mutta moottoripyöräkortin voi suorittaa vasta 17-vuotiaana. Kuten Suomessakin, ajokortti suoritetaan 18 ikävuoden täyttämisen jälkeen. Iso-Britanniassa ajetaan vasemmalla puolella.

Taksit ovat tunnetusti väritykseltään kiiltävän mustia Lontoossa, mutta Iso-Britannian muissa kaupungeissa ne voivat olla minkä värisiä tahansa. Usein väitetään, että takseja voi pysäyttää käsin huitomalla vain Lontoossa, mutta sama temppu onnistuu hätätapauksessa esimerkiksi yöaikaan myös muissa maan kaupungeissa. Taksi kannattaa kuitenkin varata Iso-Britanniassa aina etukäteen ja varmistaa vaikka useaankin kertaan, että auto saapuu haluttuun osoitteeseen haluttuna kellonaikana, koska maassa ei olla läheskään kaikissa asioissa aivan yhtä säntillisiä kuin Suomessa. Mustilla takseilla matkustaminen on Lontoossa melko tyyristä puuhaa, mutta esimerkiksi Pohjois-Englannin kaupungeissa taksilla matkustaminen saattaa joskus olla jopa halvempi vaihtoehto kuin esimerkiksi joukkoliikenteen bussit. Taksamittarin lähtöhinta on kaupungista riippuen yleensä noin kaksi puntaa. Pohjois-Englannissa vieraillessaan kannattaa piipahtaa erikoisessa ja viihtyisässä Sheffieldin kulttuurikaupungissa, jossa liikkuminen onnistuu myös nopeilla Super Tram –raitiovaunuilla.

Lontoon perinteisillä punaisilla double decker –busseilla matkustaminen on varmasti asia, jonka monet matkailijat haluavat Iso-Britanniassa vieraillessaan kokea. Kaksikerroksisten bussien portaita noustessa tai laskiessa saa kuitenkin olla erityisen varovainen, sillä kuljettajat harvoin kiinnittävät huomiota portaissa liikkuviin matkustajiin, ja bussi saattaa ampaista liikkeelle hyvinkin yllättäen, jolloin kaatumisvaara on suuri. Kaksikerroksisia busseja on toki muissakin Iso-Britannian suurkaupungeissa, mutta ne ovat usein väritykseltään valko-violetteja tai jonkin muun värisiä. Iso-Britanniassa käytetään toki myös tavallisia yksikerroksisia busseja. Bussin päämäärä lukee tavallisesti sen etuosassa, ja liput ostetaan suoraan kuljettajalta, bussissa olevasta lippukoneesta tai ruuhka-aikoina bussipysäkeillä partioivilta lipunmyyjiltä. Joissakin Lontoon busseissa on konduktööri, joka kiertää bussissa myymässä ja tarkastamassa matkalippuja. Iso-Britannian joukkoliikenteen busseissa ei ole kiinteitä kertamaksuja matkaa kohden, vaan matkustajan tulee kertoa kuljettajalle joskus jopa kadun tarkkuudella, mihin hän on menossa. Useimmiten kuitenkin pelkkä alueen nimi riittää, ja kuljettaja laskee silloin lipun hinnan etäisyyden mukaan. Yleensä bussilipun hinnat ovat punnasta ylöspäin. Usein kuitenkin päivä- tai viikkolipun ostaminen kerralla tulee lopulta huomattavasti edullisemmaksi tavaksi matkustaa, mikäli joukkoliikennettä aikoo käyttää enemmänkin.

Lontoon metro kattaa suuremman alueen kuin mikään muu maailman metroverkosto. Siihen kuuluu 267 asemaa, ja sen raiteiden yhteispituus on 391 kilometriä, joista 171 kuljetaan maan alla. Iso-Britannia on kuitenkin ehkä vielä paremmin tunnettu junamatkustamisen edelläkävijänä. Stocktonin ja Darlingtonin välinen rautatie oli ensimmäinen julkiseen matkustamiseen tarkoitettu junareitti maailmassa. Iso-Britannian rautatieverkosto on suurimpia Euroopassa: arviolta 1500 junaa liikennöi maassa päivittäin sen 2500 juna-aseman läpi, ja verkoston raiteiden yhteispituus on noin 17 500 kilometriä. Junalla matkustaminen on usein paljon halvempaa kuin Suomessa, ja erilaisia alennuslippuja on saatavilla varsinkin nuorille ja opiskelijoille. Maassa pidempään oleskelevan korkeintaan 25-vuotiaan opiskelijan kannattaa ehdottomasti täyttää juna-asemalla hakemus nuorten junapassia varten, jolla matkojen hinnoista voi säästää parhaimmillaan joka 50 %. Iso-Britanniasta voi halutessaan matkustaa myös Eurostar –junilla meren alla kulkevaa reittiä esimerkiksi Brysseliin ja Pariisiin vain noin kahdessa tunnissa. Eurostar –junat kuljettavat kuitenkin ainoastaan matkustajia, ja omalla autolla matkustavien tulisi käyttää Euro Shuttlea.